7.9.2010

KÄVELY 6.9.10

Tänään tulee toinen välipäivä matkustamisen takia. Ottaa aika paljon päähän!

Saavumme viikonlopun vietosta yöllä, olen poikki koko päivän, pyykkivuori on valtava, ikkunat edelleen likaisia ... Askeleita kertyy vain 9120. 10 000 askelta on mittarinvalmistajien päivittäinen minimisuositus, joten ei hyvältä näytä - kohta olen täysi plösö.

Jaksan käydä pilateksessa. Onneksi, sillä tulen siitä hyvälle tuulelle. Päätän, että tänään en kävele koko neljää tuntia, vaan käytän ajan siihen että leikin lapseni kanssa. Hän täyttää tänään kahdeksan kuukautta. Ja elämä on riemukasta.

Sanon miehelle, että näinköhän lopetan tämän kävelyhomman tänä vuonna kesken. Alkaa olla minuttiaikataulufiilis, eikä siinä ole mitään järkeä. On aika kreisi ajatus, että ottaa suorituspaineita omasta pasianssinpeluustaan. Sillä sitähän tämä kävelyblogi on. Olen keksinyt itselleni jotakin puolijärkevää tekemistä, nyt kun olen vanhempainvapaalla, nyt kun yritän kirjoittaa itseni lisensiaatiksi. Kävelen, koska se tuo minulle iloa. Pidän tätä blogia ilosta. On hulluutta ottaa tästä paineita. Jos haluan ottaa paineita jostakin, tehdä mahdottomia aikatauluja, se kannattanee tehdä sitten niin, että saa samasta puuhasta myös palkkaa.

Neljä kävely(/juoksu)tuntia saa helposti ujutettua päivään. Vaatii kuitenkin sovittelua, että saa ujutettua samaan päivään myös muita itselle tärkeitä asioita.

Toisaalta, en osaa oikein edes ajatella, millaista olisi, jos en kävelisi joka päivä. Mitä minä loppujen lopuksi keskeyttäisin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti