"Saanks mä kysyä, miten sä aiot toteuttaa sen?" kysyy aviomies, kun kerron, että aion jatkaa neljän tunnin kävelyitäni. Hän muistaa liian hyvin, kuinka viime vuonna pysyin illat poissa kotoa. Viime vuonna olin vain raskaana, joten harrastamaan pääsi. Nyt olen pienen lapsen äiti - aivan aiheellisesti mies on ihmeissään, että mistä se luulee repivänsä sen kävelemiseen kuluvan ajan.No, siivoamisesta, tiskaamisesta ja sensellaisesta tietenkin!
Itse asiassa tuoreena äitinä tulee ulkoiltua koko ajan. En usko, että projekti lisää kävelyyn käyttämääni aikaa enää mitenkään dramaattisesti. Minähän olen vanhempainvapaalla: aikaa kuljeskella on aivan eri tavalla, kuin silloin, kun on töissä.
Ja näin näyttäisi olevan, ensimmäisen kävelyn perusteella. Lykkäilen vaunuja ympäriinsä ja aika kuluu nopeasti. Lapsi on hyvällä tuulella, samoin minä. Ilma on kaunis, kaikki helppoa... Olen jännitystä täynnä: tästä alkaa uusi syksy. Onpa kivaa olla ulkosalla!
Käyn kävelylenkkien välissä vielä pilates-reformer -tunnilla. Se on kauden ensimmäinen. Ohjaaja sanoo: "Nyt menee sitten maitohapoille, mutta ei voi mitään!", ja minua naurattaa. Jaa, tässähän alkaa taas olla kaikenlaista puuhaa. Mitenköhän sitä jaksaa.
Mutta: parempi maitohapoilla kuin sohvalla maaten. Kyllä se näin vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti