JÄLLEEN KÄVELYLLÄ - OSA II

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aloitin Kadonnneet neljä tuntia -kävelyteoksen. Ja on kulunut yli puoli vuotta siitä, kun sen päätin.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon - olen tullut äidiksi, oppinut monta asiaa. Tehnyt yhden ohjauksen loppuun. Elänyt hyvää, onnellista elämää.

Silti olen huomannut, että jotain puuttuu. Ehkä se on käveleminen..? Toisaalta, kuljeskelen edelleen paljon, nyt vain rattaitten kanssa. Muutama tunti menee edelleen kävelypuuhiin, joka päivä.

Joten, ehkä se mikä puuttuu on bloginpitäminen? ... Ehkä se, että kuvaamalla matkojani ja kirjoittamalla niistä, tekemällä tätä hassua kävelytaidetta, arkinen puuha muuttuu joksikin muuksi. Se elävöityi, yleni.

Olen kaivannut tätä tapaa kävellä.

Siksi keksin proggikselle jatkon, kakkososan. Tien päällä ollaan taas. Hitto, miten hauskaa!

Kävelen siis jokainen arkipäivä 4 tuntia. Tällä kertaa tallennan puolivälissä äänimaisemaa. Mutta valokuvaan kyseisen puolivälipaikan, samaan tapaan kuin edellisellä kerralla, kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Ainahan on kiva katsella maisemia...

Tästä se lähtee, marraskuussa loppuu. Mahtavaa. Ja kolmososankin muoto on jo keksitty.