Ja jälleen liikeellä keskellä päivää. On kiva kävellä pururadalla, pehmeä maa jalkojen alla. Ilmakin on hieno. Taas tunnen olevani vallankumouksellinen kapitalistis-protestanttisessa yhteiskunnassa, kun käveleskelen keskellä päivää enkä tuijota tietokoneen ruutua. Joskin, kun päivällä kävelee niin ruutua saakin sitten tuijottaa pimeään asti. Tapaan yllättäen tuttavani Jutan, kuvataiteilija-kuvisopen, joka on ulkoiluttamassa koiraansa. Hän kysyy hämmästyneesti, että mitä minä täällä keskellä päivää teen; minä kerron, että meneillä on tällainen taideproggis. En itse saa kysytyksi, että miten sä sitten täällä mettässä pyörit tähän aikaan - ajattelen vain, että ehkä sillä on tunnit ohi siltä päivältä.
Jutta sai lapsen muutama vuosi sitten, joten puimme lähinnä synnytykseen liittyviä asioita. Saan jälleen monta hyvää vinkkiä. Olen huomannut, että naiset - kuin myös koti-isät - mielellään kertovat erilaisista lastensaantiin ja -hoitoon liittyvistä jutuista. Ei paljon tarvitse kysellä, kun tarinaa jo tulee. Ilmeisesti meidän kapitalistis-protestanttisessa maailmassamme ei oikein ole tilaa tai tilausta vauvapuheelle?
Pitäisi kyllä olla, paljon nykyistä enemmän. Elämä ei saa olla pelkkää työntekoa... Muitakin arvoja pitää olla, kuin menestymiseen tai uraan tai varallisuuteen liittyviä... Tänä päivänä kuitenkin jopa lapsiasiat ovat jotenkin marginaalisia, jotenkin muka vaihtoehtokamaa - vaikka suurinta osaa ihmisiä ne nyt kuitenkin koskettavat, tavalla taikka toisella. Sitäpaitsi minusta ainakin on kiva kuunnella, kun ihmiset kertovat synnyttämiseen tai imettämiseen tai ylipäänsä lapsiinsa liittyviä juttuja. Siinä liikutaan hyvin intiimillä alueella, ja on hienoa, että ihmiset haluavat jakaa sellaisia kokemuksia muiden kanssa. Niin että kun nykyään puhutaan paljon uusyhteisöllisyydestä, niin tällainen sitoutuva vanhemmuus näyttäisi olevan yksi trendi. Sitä pitäisi ehkä tutkailla vähän enemmän... seuraavan taideproggiksen paikka..?
Vasta palattuani yliopistolle muistan, että nythän on syysloma - siksi Jutta oli vapaalla. Hitto vieköön, olen jo näin vanha, ja aina vain pihalla siitä, miten normaaleissa töissä olevat ihmiset oikein elävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti