Jos minä vastaisin Joensuun matkailumarkkinoinnista, keskittyisin karjalanpiirakoiden ja toritunnelman sijasta korostamaan kaupungin kaksinaisuutta: virallisen ja melko tavanomaisen kaupunkikeskustan lisäksi Joensuulla on toiset, kätketyt, uniikit - mutta katoavat - kasvot. Kaupunkihan on nimensä mukaisesti rakennettu joen suulle (aika luovaa nimeämistä, vai mitä) - mutta tänä päivänä vain joen toinen ranta keskustan kohdalla on rakennettu. Aikanaan sitä vastapäätä toisella rannalla sijaitsi Penttilän saha - mutta jo jonkin aikaa tyhjillään ollut valtava tehdasalue paloi 1996. Palon jälkeen Penttilästä tuli jättömaata - jokaisen stalkerin, pultsarin ja skeittailijan unelmaseutua. Alueelta löytyy niin alkoholistiporukoiden sohva-nuotio -yhdistelmäkeitaita kuin hemmetin hienoja graffitejakin.
Koska Pielisjoki on Joensuun keskustan kohdalla suhteellisen kapea, toiselta rannalta näkee hyvin toiselle. Penttilän puolelta on aivan mieletöntä katsella vastarannan siistejä puistoalueita, koiranulkoiluttajia, kakaroita juomassa viinaa kirkon takana - samalla kun itse seisoo lepikossa jonkin haisevan jätekasan päällä ei-kenenkään-maalla. Ehkä sitä silloin ja siinä tuntee olevansa edes vähän vapaa, hetkellisesti.
Penttilä rakennetaan tulevina vuosikymmeninä kokonaan täyteen, sinne nousee valtava uusi asuinalue. Penttilänrannasta - asuinalueen nimi - tulee varmasti hieno ja viehättävä, ei siinä mitään... Mutta samalla tämä kontrastiin perustuva upea epäpaikka katoaa. Se on sääli.
Penttilästä sellaisena kuin se on nyt pitäisi tiedottaa valtakunnallisesti ja markkinoida kaupungin ykkösturismikohteena ennen kuin on liian myöhäistä: Kaikki maailman stalkerit, yhtykää, tulkaa Joensuuhun kokemaan tavanomaisen salattu luonto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti