Tänään jälleen Joensuussa. Vähän raskasta vaihtaa paikkaa koko ajan.En ajattele mitään järkevää. Kävelen vain eteenpäin, poikkean puolihaluttomasti eri poluille: en ole järin innostunut, mutta en nyt mitenkään tympääntynytkään. Kunhan laitan tassua toisen eteen. Huomaan kuitenkin, että nyt - mahan kanssa on tullut elettyä jo viikolle 32 - henkeä alkaa ahdistaa normaalia nopeammin. Minulla taitaa olla myös elämäni ensimmäinen närästys - tosin en ole varma, miltä se tuntuu. Joten huomaan, että kävelyprojektini fyysinen luonne alkaa olla muuttumaan päin. Totean, että äitiyslomani alkuun onkin enää vain 3 viikkoa. Siihen loppuu sitten tämä proggis. Se on omituinen ajatus, olen niin tottunut kävelemään joka (arki)päivä pitkiä aikoja.
Muutaman tunnin kävelyn jälkeen käyn laskemaan päässä erilaisia tulevia asuntolainavaihtoehtoja. Virkistävää pyöritellä lukuja päässä. Tämä on zeniläinen mielentyhjentämisharjoitus, jos mikä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti