Tänään pääsin lähtemään vasta iltasella, seitsemän jälkeen. Hetken ruutukaavalla pörrättyäni päätän kävellä Pielisjoen pohjoisrantaa. Liikkeellä on paljon kävelijöitä ja lenkkeilijöitä. On kaunis ja lämmin ilma. Ensin on vain pilvistä, sitten hämärtää - ja sitten tulee täysi yö. Milloin illoista tuli näin mustia? Vastahan päivä paistoi keskiyölläkin.
Joensuu on leimallisesti lähiöiden kaupunki. Tai - tietenkin nyt, isojen kuntaliitosten jälkeen, kun kaupungin raja yltää Venäjälle asti, Joensuu on lähinnä maaseutua. Mutta jos pysytään ns. vanhan kuntarajan tällä puolella - niin kovin lähiömäistä on meininki. Hirveän vaikea hahmottaa ja tunnistaa eri alueita. Missä (maastossa, ei kartalla) esimerkiksi loppuu Rantakylä ja Ranta-Mutala alkaa? Onko joensuulaisilla punakoristetiili-identiteetti? Haluavatko ihmiset todella asua lähiöissä, vai lisääkö tarjonta kysyntää?
Pielisen ranta on upea. Jos jaksaisi vielä hermostua tai vaahdota tuhotun suomalaisen kulttuuriympäristön puolesta, niin kaipa kyseinen rannanseutu olisi ihan hyvä kohde nostattaa tunteet pintaan. Vaan eipä sitä enää tässä paljoa jaksa.
Muistan anekdootin eräästä tanskalaisesta muusikosta, joka kiersi muutama kesä sitten ympäri Suomea keikkailemassa. Hän jaksoi ällistellä sitä, miltä maamme pikkukaupungit näyttävät. "Suomen kaupunkeja ei siis pommitettu sodassa tuusan päreiksi, ja jälleenrakennettu nopeasti ja rumasti - niin kuin vaikka Varsova - vaan vanhat talot purettiin, kaupunki- ja kyläympäristöt tuhottiin vasta hyvän aikaa sodan jälkeen... ja pistettiin betonielementtiä tilalle...? Ei voi olla... Ihanko totta suomalaiset tekivät tämän itse itselleen?"
Joensuun keskusta tekee surulliseksi. Sieltä täältä löytyy vanhoja taloja pihapiireineen - tällä hetkellä enemmän tai vähemmän huonokuntoisten bulkkielementtikerrostalojen katveesta. Voi vain arvailla, kuinka kaunis kaupunki on ollut vaikkapa 1930-luvulla, jolloin toinen mummoistani asui täällä. Tai vielä sodan jälkeen, ennen kuin elementtitehtaat ja grynderit alkoivat näyttää, mistä kana pissii. Pielisjoen rannan lähiöt, Karsikko, Niinivaara... saavat minut samalla lailla surumielisiksi... Siellä täällä on kauniita vanhoja taloja tai vanha kylänraitti näkyvillä... mutta suurimmaksi osaksi homma on nimeltään "ei todellakaan mitään väliä". Eri ikäisiä ja kokoisia taloja on heitelty pitkin katuja, sinne tänne. Aivan kuin kaikkia kiinnostaisi vain se oma piha.
Kulttuuriympäristön kauneus on elettyä kauneutta, olemme sen kanssa tekemisissä joka päivä - ihminen asuu ympäristössään. Tällä hetkellä, valitettavasti - ja uskomattoman hienoista luonnonmaisemista eli lähtökohdista huolimatta - tässä kaupungissa asutaan huomattavasti yleisemmin rumassa kuin kauniissa kulttuuriympäristössä.Tietenkään, vieläkään ei ole liian myöhäistä. Mutta jos homma jatkuu samanlaisena, niin hyvänen aika - millainen kaupunki tämä on tulevaisuudessa? Jättilähiö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti