Tänään lähden liikkeelle heti kahdeksan jälkeen aamulla. Olo on kuin vaelluksella - välillä käyn lepäämässä eli syömässä ja nukkumassa, sitten taas jatketaan matkaa. Huippua. Jos vain voisin, en enää koskaan tekisi toimistotöitä (siis sähköpostien lukemista ja muuta tietokonetyöskentelyä = istumista koneen äärellä päivät pitkät) vaan pelkästään kävelisin. Ehkä myös kirjoittaisin - onhan sekin kivaa. Mutta en muuta. Voin hyvin kuvitella lopun elämäni ilman excel-taulukoita - mutta loppua elämää ilman kävelemistä en voi kuvitella. Enkä halua.
Lieneekö syynä liian läheinen ajankohta edellisen kävelyn kanssa, en tiedä, mutta tämänpäivän reissu taittuu aika samoissa merkeissä kuin eilinenkin. Päätän kävellä Pielisjoen eteläpuolta, kun illalla pyörin toisella rannalla. Ja lähiöestetiikka sen kun jatkuu. Eiliset tunteeni saavat jälleen uutta pontta - toisaalta löydän aivan ihania pihapiirejä ja jopa pienen, lähes koskemattomaksi jääneen puutaloalueen Karsikosta.
Seuraavat kolme kuvaa (1,5 h kävelyn paikka) on otettu siitä, missä ko. suloinen puutaloalue päättyy. Ne - kuten muutkin tämän blogin kuvat - on otettu samasta pisteestä eri suuntiin. Aika hienosti näkyy kontrastit eri vuosikymmenien rakennus- ja asumisideologioiden välillä.
Matalassa betonitalossa on ollut lähikauppa. Se on vastikään suljettu. "Vuokrataan liiketilaa", lukee lapussa ikkunassa. Aika toiveikasta. Innostuukohan joku perustamaan kaljakuppilan vai jääköhän tönö tyhjäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti