Edelleen Anti-festivaaleilla. On aivan järkyttävän hienoa, miten paikkasidonnainen taide voi mullistaa sen ympäristön, missä teokset ovat esillä.Kuopiossa, riittävän pienessä kaupungissa jotta festivaalin huomioarvo on suhteellisen suuri, näkee hyvin, miten ko. taide vaikuttaa
a) siihen sosiaaliseen ympäristöön, jossa teokset ovat esillä
Huomattavan moni kuopiolainen myhäili jo valmiiksi, kun lähestyi milloin mitäkin "outoa" teosta, vaikka ei edes pysähtyisi katsomaan sitä. Ajattelin, että valmiiksi hyväksyvän asenteen täytyy johtua siitä, että ihmisistä on kiva, kun julkisissa tiloissa on "kerrankin jotain toimintaa", vaikka ei ehkä itse lähtisikään kävelemään valtava nuoli hatussa tuulen suuntaan - keskellä toria, ihmisjoukkoa ja päivää - kuten eräässäkin teoksessa yleisöllä oli mahdollisuus tehdä. Luulen myös, että ihmiset ovat ilahtuneita siitä, kun se "kerrankin järjestettävä toiminta" on luonteeltaan epäkaupallista ja vaaratonta. Useinhan action suomalaisissa julkisissa tiloissa on nimenomaan joko kaupallista tai sitä klassista, kännäämiseen liittyvää - siis vaarallista.
b) katsojan katsomissuhteeseen
Toisaalta paikkasidonnaiset teokset muuttavat välittömästi sen, miten itse katsoo kaupunkimaisemaa ja muita kulkijoita. Kaikesta, mihin silmä kiinnittyy, tulee teatteria. Ihmisillä on roolivaatteet päällä. Todellakin, onpa kaikki höhlää! Istuvatpa nuo kolme mummoa hienosti tuossa penkillä pajatsoa vastapäätä - onkohan se jokin esitys? Uskallan ja en uskalla töllöttää todellisuutta suoraan, katsoa mummoja vähän liian pitkään. Mitenköhän performanssi jatkuisi, jos menisin sanomaan jotakin? Lisäksi huomaan voimakkaan muutoksen omassa käyttäytymisessäni. Kulkiessani kaupungilla kuulokkeet päässä, kuuntelukävelyteoksen osanottajana, koetan näyttää mahdollisimman viattomalta. Haluan, että ohikulkijat eivät tunnista minua festivaalivieraaksi - että pystyn sekä katsomaan kaupunkia esityksenä ETTÄ salaamaan katsojan roolini.
Ihmeellistä. Pystyisipä säilyttämään tämän katseen. Se on marsilaisen katse, ihmettelevä, outoja asioita toisiinsa yhdistelevä. Polvenkorkuisena rakastin salapoliisileikkejä. Nyt olen jälleen se kymmenvuotias tulkitsemassa kaupungin salaisia viestejä.
Ihan hyvä, että minulla ei ole kahta päivää enempää aikaa tälle leikille, siihenhän voisi hurahtaa, pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti