Kuulin, että tarttolaiset pitävät kaupunkiaan innovatiivisena, luovana, suvaitsevaisena - hyvänä kaupunkina floridalaisin mittarein mitattuna. Näin turistin näkökulmasta tämä pieni - 100 000 asukasta - kaupunki vaikuttaakin aivan oivalta - kaikki on lähellä, kaduilla on turvallinen olo, pyöräilijöitä ja nuoria opiskelijoita paljon, ihmiset vaikuttavat avoimilta ja ystävällisiltä. Kaupungin yleisilmapiiri tuntuu sivistyneeltä - mutta toisaalta, täällähän on ollut yliopisto vuodesta 1632 - se on vanhempi kuin Turun yliopisto, silloisen Ruotsin toinen yliopisto (perustettu Upsalan jälkeen, ennen Turkua). Joten varmaankin tämä monisataavuotinen akateeminen perinne tuntuu myös fiiliksenä.En yhtään ihmettele, että monet suomalaisetkin ovat ostaneet taloja täältä ja kunnostaneet niitä. Pirun hienoja vanhoja taloja ihanine puutarhoineen on vaikka kuinka paljon. Kukapa ei rakastaisi tällaista miljöötä? Kissat juoksevat kaduilla, vaikka ollaan keskustan tuntumassa, on paljon puistoja, eikä missään tule sellaista tuntumaa, että täällä asuu vain rikkaita. Ihmiset myös tuntevat tai ainakin tunnistavat toisensa. Hymähdän eräälle mieshenkilölle, jonka näen teatterifestivaalin katsomossa useampaan otteeseen; "siinäpä vasta taiteilijan näköinen herra" - ja saan heti kuulla - hyvin nuorilta naisilta, kunnioittavaan sävyyn - että se on Jury Lotmanin poika Mihail. Täällä on siis oma yhteisönsä, aika boheemi, joka pyörii kulttuuritapahtumissa ja jonka kaikki tuntevat ja joista ollaan ylpeitä niin kuin meillä... urheilijoista? En nimittäin usko, että ne tytöt opiskelivat semiotiikkaa.
Yleensä floridalaiset vetovoimakriteerit yhdistetään suuriin kaupunkeihin - nehän vetävät väkeä kuin pipoa ympäri maailman, elämme valtavaa kaupungistumisen kautta. Itsekin haaveilen vielä oikein todella isossa kaupungissa asumisesta - olen asunut Pietarissa, ja olen asunut 1200 ihmisen Suomusjärvellä - molemmissa viihtynyt - mutta Pietarissa paremmin. Suurkaupunki on mahtava eliö, kun se sykkii ympärillä... mutta ehkä, pidemmän päälle, hyvän elämän edellytykset löytyvät näistä pienistä kaupungeista. Jotka kuitenkin ovat kaupunkeja vaikkapa kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjonnaltaan. Tartossakin on valtiollinen teatteri, baletti ja sinfoniaorkesteri, jotka kuulemani mukaan eivät esiinny tyhjille saleille. On tärkeää, että kaupunki on kaupunki, ei pelkkä taajama marketin kupeessa - tämähän on se vaarallinen tie, johon Suomessa saatetaan joutua, nyt kun "kaikki" valuu Etelään.
Mene ja tiedä. Hyvin usein - käytännössä aina - kun olen matkoilla jossakin vanhassa eurooppalaisessa kaupungissa haluan myös asua siellä. Kai se on jokin neuroosi, pois-Suomesta -neuroosi. En varmasti viihtyisi täälläkään loputtomasti. Mutta silti, aikamme tauti tai ei - lienee hyvä pohtia, missä sitä viihtyy, minkälaisen ympäristön kokee omakseen.
Tänään, Tarton kunniaksi, liputan siis pienille kaupugeille, joilla on oikean kaupungin infra ja fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti