Tänään palasin Helsingistä vasta klo 21 illalla. Olin aika väsynyt, enkä tasan olisi lähtenyt kolmen tunnin kävelylle ilman tätä proggista. No, taide, se muokkaa tekijäänsä.
Mutta: onneksi läksin. Oli hieno ilta ja komea yö. Hieno tapa hyvästellä tämä kesä - kalenterin mukaanhan nyt alkaa syksy. Oli lämmintä - joskushan tässä vaiheessa vuotta on jo illalla hallaa. Nyt ei sormia paleltanut. Kaikki puutkin ovat vielä ihan vihreitä. Kaunista. Ja rauhallista.
Yöllä, pimeällä kaupunki on erilainen. Pihavalot tekevät rumistakin taloista viihtyisän näköisiä. Minä koen öisen Joensuun aika turvallisena, kodikkaanakin. Tottakai sitä miettii, mille poluille kulkunsa suuntaa - eli pysyttelee vain niillä valaistuilla ja talojen reunustamilla - mutta pelkoa en tuntenut. Enkä sitä, että kannattaisi olla koko ajan varuillaan, silmät selässäkin.
Mielestäni se, että *naisihminen voi kävellä *yksin *lähiömetsiköissä *yöllä *pelkäämäättä on hyvän kaupungin merkki. Yksi piste siis Joensuun laariin Hyvä asuinpaikka -kilpailussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti