Nyt tunnen jo aivan selvää harjoitteluväsymystä. Viime viikon matkatkin painavat päälle, enkä edelleenkään saa joka yö kunnolla nukutuksi - tosin nyt olen siinä pisteessä, että jos en kävele tai muuten liiku jonakin päivänä paljon, niin varmasti en nuku yöllä... ehkä ei olisi pitänyt totuttaa itseään näihin järjettömiin päivittäisiin liikkumistuntimääriin...Mietin jopa kävelytuntimääristä lintsaamista. Kukaanhan tuskin tätä blogia lukee (paitsi Pia ja Noora ja Kari:), joten siinä mielessä asiallahan ei ole mitään väliä... Mutta tietenkään en voi joustaa itse itselleni asettamissa säännöissä. Se olisi vähän sama, kuin pasianssissa huijaaminen. Koko projektin idea tai järki katoaa sillä sekunnilla, kun alan tulkita leväperäisesti itse itselleni asettamia raameja.
Joten, täällä sitä taas hölkytellään pimeässä lähiömaisemassa, yötä myöten.
Ehkä minun täytyy keksiä joitakin täydentäviä sääntöjä säännöistä lipeämisen sijasta? Esimerkiksi, tehdä vaikkapa joidenkin vanhojen klassikkokävelyjen - kuten situationistikävelyiden - rekunstruktiota, tai lähteä liikkeelle epätavallisena kellonaikana, tai... Ehkä tähän touhuun tarvitaan nyt lisää leikkiä, jotta homma ei kävisi maistumaan puulta ja ajatukset kiertämään liiaksi yhtä kehää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti