Tänäänkin saan huijatuksi sisäistä protestanttiani, joten suuntaan aamusta kävelylle enkä työpöydän ääreen. Ilma on tosiaankin hiukan kylmennyt, pakkasta on aste tai pari. Maassa on kuuraa - minulle tulee aina mieleen tanskalaisten sisustuslehtien joulunumerot, kun lunta on maassa huurteenomaisesti. Esteettistä - ja varsin tanskalaista!Aurinkokin paistaa aina välillä. On kivaa ja hienoa. Kyllä sitä pitäisi tajuta lähteä haukkaamaan happea päiväsaikaan, kyllä se hyvää tekee. Ja ei varmaan alenna työtehoja millään lailla, päin vastoin. Mutta se nyt vain on niin hakattuna ainakin suomalaisen selkäytimeen, että työnteko on sitä että puuhaa jotain sorvin ääressä. Muu on sekoilua tai lusmuilua.
Näen kävelylläni joitakin päiväkotiryhmiä. Lapset juoksevat kuin hullut, kaatuilevat, välillä itketään, mutta sekunneissa murhe unohtuu ja taas mennään. Lapsia kaitsevat aikuiset - yleensä naiset, mutta kyllähän noita sivareita ja koti-isiäkin näkee - yleensä joko seisovat melskaavan lapsilauman keskellä, tai istuvat jossakin läheisellä penkillä. Minä en voi tulkita niitä tunnelmia muuten, kuin että miten tuon aikuisen pää kestää. Minusta on ollut aina kurkkuakuristavan kauhea näky katsoa noita lasten touhuja valvovia aikuisia. Sehän on ihan hirveää, kun aikuiset eivät itse voi tehdä mitään. Mikseivät nekin jumppaa siinä samalla? Herranjestas, siinähän tulee kylmä... ja varmasti ottaa päähän. Minua ainakin ottaisi.
Olimme mieheni kanssa käymässä viime kesänä Tallinnassa. Sinne oli rakennettu - ihan keskustaankin - lasten leikkipuistojen viereen aikuisten jumppapuistoja. Idea ymmärtääkseni oli tosiaan se, että äidin (siellä varmaan yleensä se on nainen, joka lasta hoitaa) ei tarvitse istua ja ärsyyntyä heikkalaatikon sivussa samalla kun jälkikasvu harjoittaa motoriikkaansa, vaan äiti voi ihan itsekin urheilla. Säntäsimme mieheni kanssa tietysti heti testaamaan ne vehkeet - ne olivat sellaisia järeitä kuntosalilaitteita. Emmekä olleet ainoita käyttäjiä, samaan aikaan meidän kanssamme laitteissa hyöri kouluikäisiä vekaroita, siis niitä, joille lasten leikkipuistot ovat jo liian lapsellisia. Ihan mahtava keksintö! Eläkeläisten leikkipuistoistahan Suomen mediassa on ollut jo puhetta - en tosin ole nähnyt vielä yhtään missään - mutta ei vielä näistä aikuisille suunnatuista. Vaikka, kun sellaisen on jossakin nähnyt, niin ajattelee, että toihan on nyt ihan itsestäänselvä asia - tottakai tuollainen leikkipuisto, jossa on huomioitu myös valvojien tarpeet, on sitä mitä pitää olla!
Kävellessäni jälleen yliopiston takana olevalla pururadalla näen perinteisen suomalaisen ulkoilmakuntosali- tai voimailuvehkeen. Siis sellaisen tukkijutun, jota voi nostella. Nostelen parrua muutamaan kertaan. On se perhana raskas. Kyllä muuten entisajan tukkimiehet oli kovia poikia, kun noita vippailivat päivät pitkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti