Satelee vähän, on syksyistä, mutta lämmintä, plussaa viitisen astetta. Minusta on oikein kiva ilma. Seuraavina päivinä kylmenee taas, mikäli sääennustukseen on luottamista. Monissa puissa ja pensaissa - niin kuin vaikka syreeneissä - on vielä kaikki lehdet tallella, ja ne ovat vihreitä. No, koivut ja vaahterat ovat keltaisenaan, mutta niissäkin lehti on vielä ainakin puoleksi puissa. Hassua - sitä kun ensimmäisten lumisateluiden jälkeen orientoituu, että nyt on sitten talvi tullut.
Useimpina päivinä kävelen nuo ylimääräiset kolme kävelytuntiani kahdessa jaksossa - aikataulullisista syistä (ja sitten vielä se perusarkiliikuntatunti päälle = 4 tuntia päivässä). Joskus kävelen koko kolme tuntia kerralla, niin kuin tänään. Kyllä se on aika pitkä lenkki, ei voi muuta todeta. Kyllä se ihan jo vaeltamisesta käy, vaikka vauhti ei olisi kova, eikä selässä painoa. Mutta kyllä se on aikana jo niin pitkä, että jotain tapahtuu.
Liikunta henkisen kasvun välineenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti