22.10.2009

KÄVELY 21.10.09

Tänään saimme postista äitiyspakkauksen. Ehdin nopeasti purkaa sen töiden jälkeen aviomiehen kanssa, ennen kuin ryntäsin ulos kävelemään. Täytyypä sanoa, että olisin about tuhat kertaa mieluummin jäänyt kotiin ihastelemaan niitä pikkuisia tamineita tulevan isän kanssa kuin lähtenyt kolmeksi tunniksi ulos. Joudun myös perumaan pilates-tuntini, koska en kertakaikkiaan enää ehdi kaikkea... en pysty pitämään kiinni aikatauluistani, tarvitsen nykyään normaalia enemmän lepoa. Joku muutos tähän nyt olisi saatava, homma ei toimi.

Kävelen jälleen Noljakan ja keskustan välisellä pururadalla. Olen kyllä mieltynyt tähän alueeseen. On tosi kivaa kävellä pehmeällä alustalla, on hirmu rauhoittavaa olla "metsässä", on mahtavaa nähdä järvi ja tähdet. Tänään nämä asiat eivät kuitenkaan tuota minulle iloa kuin hetkellisesti. Hellittelen mielessäni kaikkia niitä asioita, joista en pidä Joensuussa, joiden takia en täällä viihdy... Olen oikein huonolla tuulella. Ja vauvakin on, se potkii välillä niin kipeästi, että on vaikeaa ottaa askeleita. No, olen nyt tullut raskausajan viimeiselle kolmannekselle, ja kirjojen mukaan tästä eteenpäin kaikki onkin yhtä tuskaa. Alkusoittoa?

Toisaalta haluan kieriskellä matkaltapaluuangstissa ja itsesäälissä (miksi asun täällä, miksi kävelen näitä samoja tyhmiä katuja joka päivä, miksen asu vaikka Berliinissä), toisaalta inhoan itseäni, kun minulle ei mikään riitä. Mikä tässä nyt sitten on niin kauhean paskaa? Miksen ole tyytyväinen? Berliinissä itkisin sitten pururatojen perään.

Olen niitä ihmisiä, jotka etsivät täydellistä asuinpaikkaa. En vielä ole löytänyt. Haluan kotiin, haluan löytää paikan, joka tuntuu siltä, että haluan jäädä tänne lopuksi ikää. Miksei se löydy?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti