Yksinään yöaikaan liikkuvat ihmiset puhuvat usein kännykkään. Luultavasti jonkin tutun henkilön ääni lievittää sitä luonnollista pelkoa, mitä ihmiseläin pimeässä, atavistisesti turvattomalta tuntuvassa ympäristössä kokee. Toisaalta kännykkään puhuminen sulkee ulkomaailman pois, luoden näkymättömän suojamuurin puhujan ja ohikulkijoiden välille. Ehkä ihminen alitajuisesti kokee näyttävänsä vähemmän potentiaaliselta uhrilta, kun hänellä on puhelimen kautta yhteys muualle kuin sille pelottavalle kadulle, missä sillä hetkellä tosiasiallisesti kävelee.
Yksinään yöaikaan liikkuvat ihmiset puhuvat usein kännykkään. Luultavasti jonkin tutun henkilön ääni lievittää sitä luonnollista pelkoa, mitä ihmiseläin pimeässä, atavistisesti turvattomalta tuntuvassa ympäristössä kokee. Toisaalta kännykkään puhuminen sulkee ulkomaailman pois, luoden näkymättömän suojamuurin puhujan ja ohikulkijoiden välille. Ehkä ihminen alitajuisesti kokee näyttävänsä vähemmän potentiaaliselta uhrilta, kun hänellä on puhelimen kautta yhteys muualle kuin sille pelottavalle kadulle, missä sillä hetkellä tosiasiallisesti kävelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti