Jipii, hurraa - tänään saan itseni kävelylle valoisaan aikaan. Keskellä päivää. Tunnen oloni vallankumoukselliseksi kapitalistis-luterilaisessa systeemissä... muistan miten lapsena kerran karkasin tarhasta... silloin podin kyllä paljon huonompaa omaatuntoa kuin nyt. Vaikka on nytkin aika ihmeellinen olo. Eihän tähän aikaan saisi huvitella kävelemällä, vaan istua sorvin eli tietokoneen äärellä! Kuinkakohan näinkin kreisi ajatus on ihan oikeasti päässyt syntymään? Miksi koen olevani väärässä paikassa, kun kävelen keskellä päivää? Siitä ei kuitenkaan tule huono omatunto, kun painaa duunia yöhön asti.Huomaan, että en myöskään ihan heti tunnista, mitä ihmettä muut kävelijät ovat tähän aikaan tekemässä. Kävelen nimittäin suurimmaksi osaksi Noljakan pururadoilla, enkä yksin. Metsä on täynnä muitakin menijöitä, osa juoksee, osa selvästi palailee koulusta... Heterogeenista porukkaa... En saa oikein otetta sosiaalisesta kuviosta... ehkä niitä on useita? No, muut työikäiset ja työn raskauttamat ovat kuitenkin nyt joukoista poissa.
On edelleen talvista. Allaolevassa kuvassa, keskellä, on moderni lumiukko: lähempää katsottuna huomaa, että se ei ole päätön ukko vaan naisen torso. Mahtavaa! Taidetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti