Tänään päästän kaiken vihan ja katkeruuden valloilleen. Miksi minä olen täällä? Mitä hyötyä tai iloa tästä on? Näenkö ympärilläni mitään hyvää? En.Kävelen samoja reittejä kuin normaalisti pimeällä. Rauhoitun hetkeksi Pyhäselän rannalla. Mutta en halua antaa periksi, haluan valittaa. Teen mielessäni listoja Joensuun hyvistä ja huonoista puolista, niin kuin monta kertaa aiemminkin. En kuitenkaan löytääkseni mitään positiivista, vaan purkaakseni kaunaa. En ole mikään nuupahtanut keski-ikäinen. Miksi minun pitää asua paikassa, jossa yleisin viikonlopputekeminen on oman auton peseminen ja puunaaminen omalla takapihalla, tai nurmikonleikkuu, telkkarin katsominen...? En kestä mitään. En kestä suuren kotimaamme henkistä tilaa.
Tänään sallin sen itselleni, tänään kieriskelen vitutuksessa, siinä että olen juuri tässä missä nyt olen, pienessä suomalaisessa kaupungissa, kaukana kaikesta muusta paitsi lähimarketista ja mettästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti