Tänään kävelen kauppakeskukseen, kauppakeskuksessa ja kauppakeskuksesta. Neljä tuntia! Joista kaksi menee sisätiloissa. Siis kaupassa. Prismassa. Aivot sulaa, kun ajattelee, mihin ihminen voi aikaansa käyttää.Olemme muuttamassa residenssiin Kolille ensi kuuksi, ja siksi menemme ostamaan oikein kunnon lastit ruokaa jne paikalliseen shoppinghelvettiin. Tunti pamahtaa tässä. Sitten mies lähtee autolla ostosten kanssa pois, ja minä jään kävelemään. Olen juuri ottamassa kuvaa ulkona, kun kameran pattereista loppuu virta. "Hyvä, että satun olemaan juuri tässä", ajattelen, "kipaisenpa takaisin Prismaan ja ostan uudet." Menen takaisin kauppaan. En malta kuitenkaan poistua pelkät patterit ostoskorissa, vaan harhailen ympäri hallia... ja löydän kaikkea mahtavaa. Product placement toimii jälleen? Vai onko se minun orgastinen haluni ostaa jotain, ihan mitä tahansa, sama se miten kamat on aseteltu? Kun tulen uudelleen ulos, kello näyttää että toinen tunti katosi jonnekin. Enkä minä edes muista, mitä tulin juuri äsken ostaneeksi. Jotain tarpeellista ja järkevää nyt kuitenkin.
Tallaan kotiin silmät kirvellen. Nyt niitä jalkapohjia muuten vasta särkeekin. Ekaa kertaa harmittaa, että minulla ei ole askelmittaria mukana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kilsaa sitä kahdessa tunnissta kaupassa kävelee. Ja verrata määrää ulkoilmakävelyyn, tai siis oikeaan kävelyyn. Hitto, olisiko pitänyt ostaa se mittari nyt kun kerran Prisman aarreaittaan sortui menemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti