Tänäänkin joudun lähtemään Kolilta Joensuuhun, sillä minulla on paljon toimitettavia asioita ennen huomista matkaa Helsinkiin. Lähden Baltic Circle -festareille loppuviikoksi, eli hiukset pitää saada leikatuiksi, uusia sukkahousuja ostetuksi jne. Nuorena matkustaminen sujui ex tempore -pohjalta, nykyään minäkin kannan melkoista kama-arsenaalia mukanani minne menenkin. Ja aina ennen matkoja pitää hankkia kaikenlaista... leikkauttaa hiukset... No, nuorena ei tarvinnut edustaa. Nyt tarvii.
Huomaan olevani tosi väsynyt, finito. Ehkä se nyt sitten johtuu niistä tipahtaneista hemoglobiiniarvoista... tai siitä, että kaartelen kaupoissa. Ensimmäistä kertaa tämän proggiksen - raskauden, elämän? - aikana huomaan jatkuvasti menettäväni ajantajuni. Unohdan useampaan kertaan, monelta lähdin, paljonko aikaa on jäljellä. Outoa. Pää tuntuu sumuiselta… varmaan ne hemoglobiiniarvot…
Saatuani kaikki asiat hoidetuksi jatkan epämääräistä harhailuani kaupungilla. On aika kylmä, ja päätän jatkaa sisätiloissa. Menen keskustan Citymarkettiin vakoilemaan ihmisiä - tähänhän sain hyvää harjoitusta taannoisilla Anti-festivaaleilla.
Horrokseni jatkuu tavarapaljouden keskellä, joulumusiikin raikuessa. Huh huh, kyllä sitä on kaikkea kamaa maailma täynnä. Saa olla iloinen - oliko se Sokrateen tavoin? - siitä, että on olemassa niin paljon asioita, joita ei tarvitse.
Havahdun vasta leluosastolla. Huomaan, että pienille vauvoillekin on todellakin olemassa hirveät määrät kaikenlaista lelua. Siis krääsää. Voi hyvänen aika. Kaikki lapsia tuntevat ihmiset ja alan kirjallisuus kertovat aivan yksiselitteisesti, että pieni vauva ei todellakaan tarvitse leluja. Hän tarvitsee: Kosketusta. Läsnäoloa. Turvallisuutta. Sitä, että vanhemmilla on aikaa olla lapsen kanssa. Säännöllisyyttä. Syliä.
Kun kerran tätä vauvakrääsää on olemassa näin pirusti, sille täytyy olla markkinat. Voi sentään. Me nykyihmiset olemme kyllä aivan pihalla. Noinko pienestä pitäen tavara on rakkauden korvike?
Onneksi sentään itse sain sukkahousut hankittua aikaisemmin päivällä. Tämän jälkeen en nyt sitten taida tarvitakaan mitään vähään aikaan. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti