On hirveän kiva olla käymässä Helsingissä. Kun tapaa niin paljon kavereita. Juuri kukaan ei tiennyt minun olevan raskaana, joten tästä aiheesta juttua piisaa. Kaveri- ja kollegapiirissä näyttäisi olevan meneillään jonkinlainen vauvabuumi... kai se liittyy ihmisten ikään: nyt tai ei koskaan.
Tapaamissani ihmisissä ja eri keskusteluissa huomioni kiinnittyy siihen, kuinka väsyneitä ihmiset ovat. No, eivät kaikki! On myös niitä, jotka ihan oikeasti eivät ole väsyneitä töiden takia tai stressaantuneita pätkätöistä/taloudellisista huolista (veikkaisin, että tapaamistani kavereista pari-kolme on tätä porukkaa, jota oikeasti ei paina, joko nuoren iän tai sitten tietynlaisen, onnekkaan hyljemäisyyden takia: he eivät vain väsy). Sitten on se porukka, joka hallitsee hommaa viinan avulla. Lyhyt tie, mutta minullehan sen asian päivittely ei kuulu. Ja ehkä se metodi toimii jollakulla - arvioisin, että tapaamistani ihmisistä yhdellä se toimii.
Tottakai on myös mahdollista, että projisoin vain omia juttujani muihin... Ehkä näen oman sairauteni koko maailmassa. Ja pidän sitä ajan henkenä. Mutta...
... mutta kyllä aika moni kertoi mulle suoraan olevansa joko väsynyt tai juuri kokeneensa burn outin. Siis useamman henkilön kanssa puhe kääntyy tällä reissulla tähän aiheeseen. Olen huolissani jokaisesta. Ja olen ihan satasen varma siitä, että työelämä ei tule kohtelemaan meitä (meidän sukupolveamme) tulevaisuudessa yhtään tämän ruusuisemmin. Mielestäni jengi on alkanut tajuta sitä, että homma ei tule muuttumaan. On keksittävä ratkaisuja, että jaksaisi. Nythän meidän eläkeikäämmekin nostetaan, ihan näinä päivinä. Aika jännä, kun aika helkkarin moni, joka mullekin mainitsee väsymisestään, on nuorempi kuin minä, niukin naukin kolmekymppinen.
Ongelma on tietenkin myös siinä, että me rakastamme työtämme. Jotenkin uhraamme itsemme korkeamman päämäärän edestä. Uskomme, että työ tekijäänsä kiittää.
Ja kiittäähän se. Onhan se niinkin. On hienoa, kun saa elämässään tehdä sitä, mitä rakastaa. Mutta rakkaus ei saisi tässäkään tapauksessa osoittautua kohtalokkaaksi.
Ehkäpä kaikkien meidän pitäisi vain lähteä kävelylle. Ottaa pieni breikki? Eihän se lopullisesti mitään ratkaise, mutta että edes vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti