Sataa lunta, pieninä pallomaisina rakeina. On harmaata, äänet kuuluvat kuin vaimennettuina... paitsi aallot, ne kumisevat rantaan. Jollain tapaa on surullinen tunnelma... vai ihanan rauhallinen?Koli elää vuoden ympäri, se ei ole pelkkä turisti- ja kesämökkipaikka. Kylän alakoulussakin on kuulemma 17 lasta. Aika paljon noin 250 vakituisen asukkaan kyläksi! Mielestäni Koli onkin siitä harvinainen (suomalainen? itäsuomalainen?) pikkukylä, että se ei selvästikään ole tekemässä kuolemaa. Olen yllättynyt, kuinka paljon kylän keskustassa = risteys, jossa kauppa, kahvila ja residenssikin sijaitsevat - hyörii väkeä. Vaikka kuulemma marraskuu on vuoden hiljaisin kuukausi.
Kävelylläni jokin paku ohittaa minut. Kuski morjestaa ja tööttää torvea. Hymyilen takaisin. Taisipa ukkeli sekottaa minut johonkin kyläläiseen... Ai että miten paljon pidän paikoista, joissa ihmiset tervehtivät toisiaan. Toissailtanakin, kun kävelin pimeässä raitilla, minut ohitti joku paikallinen, about ikäiseni nainen. Ja sanoi reippaasti kohdallani, että "Iltaa." Kyllä maalla on mukavaa. Tuhat pistettä Kolille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti