Takaisin Kolilla. Olin viikonlopun aikana vähän kipeänä. Siksi nytkään tassu ei ei juuri nouse maasta. Alan olla valmis äitiyslomalle. Olen ihan iloinen, että se alkaa jo tämän viikon perjantaina. Minulla on siis enää neljä kävelyä jäljellä! Tuntuuhan se oudolta - olen tottunut tähän elämäntapaan - mutta kyllä projekti alkaa jo käydä vähän raskaaksi...
Niin, olin siis viikonloppuna sairaana, ja nyt ehkä vielä vähän jälkitaudissa. Hirmu moni on Helsingissä oli sairas. Se johtunee näistä valtavan hienoista keleistä, mitä viime päivinä on ollut. Myös Pohjois-Karjalassa mittari näyttää muutamia plusasteita ja lumi on lähes kokonaan sulanut pois. Säätiedotuksen mukaan on "poikkeuksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden". Tämähän on nykyisin hyvin yleinen fraasi; koko ajan on joko poikkeuksellisen lämmin tai kylmä vuodenaikaan nähden. No, viime viikolla kuulin yksiltä saksalaisilta festarivierailta, että Kölnissä, missä he asuvat, oli (17.11.09) ollut +19C. Repikää siitä: Keski-Euroopassa on kesä kuusi viikkoa ennen joulua.
Mutta. Matka oli tosiaan huomattavasti paljon rankempi, kuin oletin. Ärsyttävää huomata, että ei jaksa. Viime viikolla saamani rautatabletit eivät vielä varmaankaan ole täyttäneet hupeneita rautavarastojani... olen tosi väsynyt, aika kalpeakin. Päätän kävellä helppoja reittejä, en mene Kolille ylös. Menen siis rantaan. Harhailen Purnunrannassa ja päivittelen alueelle rakennettua mökkialuetta. Ihan järkyttävää rakentamista minun mielestäni. Bulkkia. Ja kun tietää, miten kalliita nuokin peruspyöröhirsitalotehdasmökit ovat (sijaintinsa takia), niin päätä huimaa. Mikäköhän noittenkin tönöjen arvo on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Ja jälleen ihmettelen: ihan oikeastiko ihmiset haluavat isolla rahalla ostaa tuollaisia rakennuksia - ihan oikeastiko noille on olemassa markkinat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti